Kaksi Tarinaa

Niin se tyttöastui
huoneeseen ja katsoi
miestäpitkään hymyillen.
Se näytti komealta,
kaiken kokeneelta,
ja sai tytön nauramaan.
Nauru vei sen miehen
kauemmaksi haudastaan.
Sai veren kiertämään.
Ja kohta yhtämatkaa
jatkoi kaksi tarinaa.
Ovi huoneen suljettiin.
Liian nuori juuttumaan, liian vanha muuttumaan,
liian ylpeäitkemään.
Liian nuori maatumaan, liian vanha kulkemaan,
liian ylpeähuutamaan.
Vuosikausia toisistaan.
Niin se nauru loppui,
pöly nurkkiin asettui.
Seinät alkoi ahdistaa.
Ja vaikka pieni sänky,
kaukana kaksi toisistaan
valvoo laidoillaan.
Ja vain äänet rappukäytävän
rikkoo hiljaisuuden.
Raskasta hengittää.
Liian nuori juuttumaan, liian vanha muuttumaan,
liian ylpeäitkemään.
Liian nuori maatumaan, liian vanha kulkemaan,
liian ylpeähuutamaan.
Ja kun ne katsoo toisiaan, ne istuu hiljaa vaan,
kaukana toisistaan.
Vuosikausia toisistaan.