Rakastavaiset

Kun yön kylmyys vaatteen
Läpi tunkee lihakseen
Hän taakseen vilkaisten
Nostaa pullon huulilleen
Kai häntä kylmyydessä
Yksinäisyys kuristaa
Käheästi naurahtaen
Sanat ulos puristaa
Mä katson pullon pintaa
Mä katson itseäin
Niin kuin lapsi kaipaa rintaa
Mä kaipaan itseäni
Hän pullo povessaan
Sisään astuu kahvilaan
Ei kahvikupin hintaa
Pysty maksamaan
Häiriöksi semmoiset on
Jotka käsin suojaa pulloaan
Kun asfalttia
Kyntää otsallaan
Suru raastaa rintaa
Taas yksin loiset on
Kylmää asfaltinkin pintaa
Kovempia toiset on
Kun sua joskus kaipaan yössä
Tuntui silloin kuin työssä-
Kin voisin käydä vuokses
Kamoon beibi kaipaan luokses
Ja tyhjänäkin, kuivin suin
Sut turvaan, takin helmaan tungin
Vaikkakin suudelluin tyttö
Olet tämän kaupungin
Hän makaamaan käy lehdon reunaan
Rakkaansa on seuranaan
Vielä suukon saa
Ja uneen vaipuu
Mieleensä tulvahtaa
Täytetty kaipuu
Kuin roomalaiset alla kuun
Seuranaan tähdet, juurilla puun
Pakkanen korjaa yöllä jo pois
Vain rakastavaiset näin kuolla vois