Murheellisten laulujen maa

Syyttömänä syntymään
Sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät
Juovuksissa tottakai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon
Halus välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä
Enkä koskaan viinaa juo
Muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isien
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa
Hälle kohtalo koura juottaa väkijuomaa
Niin turmiolla kongi taas herää henkiin
Ja herrojen elkeet karttuvat renkiin
Kohti laukkaa, viina kauppaa
Sen miehen epätoivoon ajaa
Kun hän viljaa korjaa
Keskeltä kylmän muuan hiljaa
Kylmä silmä tuijottaa
Kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viinaa, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Joka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesääli määrää
Ei mittaa järki eikä kärkimäärää
Joka laulusta hukkuvat nämä valttikortit
Ja kiinni pysyvät taivaan portit
Einari epätoivosta ne kertovat