Kuulen Parran Kasvun

Olin pesästään tipautettu
Paksu käenpoikanen
Mietin mitä tulis musta
Julmettu miehenroikale
Missä muualla kuin tiellä
Rekka-repsikkana
Missä äiti ei kiellä
Jos lipsahtaa ruma sana
Siellä nielee kovikset
Hikeä ja rasvaa
Niillä hauikset
Sekä parta kasvaa
Sieltä vasta vuoden päästä
Kotiin soittaisin
Kertoisin säästä
Takaa kuudentuhannen mailin
Sitten lähdin matkaan
Tie vei minut läpi maiden, vuorten ja meren
Ja vain levottoman veren
Kohinan korvissani
Mukana kuljetin matkallani
Ja parran kohisevan kasvun
Kuulla sain viimein vuosien päästä
Olin kunnon rekkamies, suuri, karvainen ja peloton
Ei kotia, tietä vain, tiessä katse eloton
Entäs sitten jos kova karju lie
Ei karjua pelkää asfalttitie
Ei helpota yksinäisen taipaletta
Että auto ei ymmärrä puhetta
Siispä palasin takas, perustin huoltiksen
Seurani kohentui monin verroin
Kun pojanklopeille kerroin
Hurjia tarinoita
Enkä kuunnellut äitien marinoita
Joiden pojat lähti tielle
Kun uskoi tarinoita
Joihin uskon pian jo itsekin
Ja aina kun rekka ohi
Asemani pyyhkäisee
Vanha sydän hyppää kurkkuun
Ja siellä se nyyhkäisee
Töötttööttööt, hyrrhyrrhyrr…