ASUSTELAULU

Kun ensi kerran sinut näin
Oli paitani väärin päin
Kun ensi kerran sinut tanssiin hain
Oli housuni likaiset vain
Kun ensi kerran sua suutelin
Olin paljain päin ja palelin
Kun ensi kerran sinut kotiini vein
Olin rähjäinen, toden sanoaksein
Anna anteeksi
Edes kokeeksi
Enhän peiliä katsella mä voi
Kun äänesi mielessäni soi
Koita ymmärtää
Koita käsittää
Eihän huonone siitä rakkauteni
Jos likainen on asusteeni
Kun sitten viimein kanssas naimisiin menin
Oli pyhäpuvun puntit kurassa vuoksi kelin
Kun sitten viimein lapsen sulle tein, sillälailla
(uugh!) olin täysin vaatteita mä vailla
Kun sitten lapsemme viimein kastettiin
Mua likaisista housunkauluksista moitittiin
Kun sitten viimein eron susta sain
Olin rähjäisin jätkä mä niillä main
Anna anteeksi
Edes kokeeksi
Enhän peiliä katsella mä voi
Kun äänesi mielessäni soi
Koita ymmärtää
Koita käsittää
Eihän huonone siitä rakkauteni
Jos likainen on asusteeni