Kauko

Ajoi uudella autolla vavisten
Mies kaupan ja teollisuuksien
Hänen nimeensä huomion kiinnittää tää
Ei ole helppoa olla nyt keskosen
On ulos nauranut Mauno ja Esko sen
Siinä on meillä tosi poliitikko
Joka lumouksen rikko
On ensin Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, sitten Ko, Ko
Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kauko, Kauko, Kauko, Kau!
Tuli Wegelius kerran hevosellaan
Pankkiholvia koplaamaan
Koron korkeus sekoitti tyhmän pään, tään
Siitä toipunut ei hän ollenkaan
Aina hoki hän vaan ihan solkenaan
Mitä hoki Krisse ja mitä hoki Poni
Sitä ymmärrä ei moni
On ensin Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kauko, Kauko, Kauko, Kauko!
Kauko, Kauko, Kauko, Kau, Kau, Kou, Kou
Kauko, Kauko, Kauko, Kau, Kau, Kou, Kou
Kauko, Kauko, Kauko, Kau, Kau, Kou, Kou, Kau!
Tunsimme ministerin virkeän
Kunnes ykskaks salkkunsa jätti hän
Ja sanoi että minusta ei kirjoittaa, saa
Vaan joku raapusti Kaukolle tositteen
Jota Wegelius kirjassa muistelee
Hän ei tajuu vaikka kyseessä on ministeri Kauko
Juhantalo, Kauko
On ensin Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kauko, Kauko, Kauko, Kauko!
On ensin Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kauko, Kauko, Kauko, Kauko!
On ensin Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, sitten Ko, Ko
Kauko, Kauko, Kauko, Kauko!
On ensin Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kau, Kau, ja sitten Ko, Ko
Kauko, Kauko, Kauko, Kauko!
(fade)