Surun ja ilon kaupunki

Kaksi nuorta tunteetonta
Ne sanoillansa sivaltaa
Kun tunne miekkaan tarttuu
Ei jälki ole kaunista
Sä voisit, sä voisit, sä voisit kai
Mä voisin, mä voisin, mä voisin kai
Kaksi nuorta turvatonta
Ne haavojansa parantaa
Viha aikanaan se talttuu
Onko jäljellä rakkautta
Sä voisit, sä voisit, sä voisit kai
Mä voisin, mä voisin, mä voisin kai
Sä voisit, mä voisin, sä voisit kai
Anteeksi pyytää ja anteeksi antaa
Mennään ilon kaupunkiin
Vaivutaan toisiimme taas kii
Tehdään omaa maisemaa
Jätetään vanha kauas taa
Surun ja ilon kaupunkiin
Kirjaan Mika Waltarin
Kun kuitenkin sua vaistomaisesti
Vielä kosketan
Kaksi nuorta tahtovaista
Ne rakkauttansa raivaavat
Rojua sen mukaan tarttuu
Nyt tarvitaan uskoa
Sä voisit, sä voisit, sä voisit kai
Mä voisin, mä voisin, mä voisin kai
Sä voisit, mä voisin, sä voisit kai
Anteeksi pyytää ja anteeksi antaa
Mennään ilon kaupunkiin
Vaivutaan toisiimme taas kii
Tehdään omaa maisemaa
Jätetään vanha kauas taa
Surun ja ilon kaupunkiin
Kirjaan Mika Waltarin
Kun kuitenkin sua vaistomaisesti
Vielä kosketan
Mennään ilon kaupunkiin
Vaivutaan toisiimme taas kii
Tehdään omaa maisemaa
Jätetään vanha kauas taa
Surun ja ilon kaupunkiin
Kirjaan Mika Waltarin
Kun kuitenkin sua vaistomaisesti
Mä vielä kosketan