Vanha holvikirkko

Jo ilta tullut on
Urut soi, kylä nukkuu
Vain vanhan holvikirkon muurit kuulee musiikin
Soi parvelta nyt Bach
Kaaret varjoihin hukkuu
On urkurina poika holvikirkon kanttorin
Kun tienoon valot kaikki
Jo silmänsä sulkee
Hän pyhäpuvussansa hiipii kirkkoon hiljaiseen
Ja yöhön kesäiseen
Fuuga kauniina kulkee
Hän kanttoriksi aikoo, vaikka soittaa itselleen
Jos kerran, hän toisillekin
Soittaa näin saa
Se unta on vielä, mutta innostavaa
Kun kerran urut soivat
Ja kellot huminoivat
Ne kertoa sen voivat, mitä toivoi hän
Taas sunnuntaina saa
Isä kanttorivuoron
On häät ja pauhu mahtava nyt kaikkialle soi
Tuo poika toiveissaan
Kuulee laulavan kuoron
Ja soinnut, jotka taivaankaareen asti nousta voi
Hän vielä nuori on
Mutta oottaa jo aikaa
Kun kaikkialta kansa saapuu häntä kuulemaan
Voi kuinka kunniaa
Vanhat holvit nuo kaikaa
Hän toivoo, että kauniina soi fuuga ainiaan