Maailma ilman sua

Mä näin unen maailmasta ilman sua
Pihamaalla istui koira lokakuun
Aivan liikkumatta silmät porttiin naulittuina niin
Kuin odottaen jonkun kohta saapuvan
Mä vain kannoin kesän ulkovarastoon
Annoin tuulen viedä lehdet pudonneet
Lehdet lehmuksen se jätti lammen pintaan
Pinttyneet, kuin rippeet vanhan tilkkutäkin
Mä näin unen liian todentuntuisen
Ja heräsin sun vierees aamun hämärään
Ja sä kysyit kuinka voin, kysyit vaikka tiedätkin
Vointini aina mua premmin
Maailma ilman sua ois pitkä lokakuu
Syksyn himmentämä taivas yllä sänkipeltojen
Joiden ulapoita harmaahaikaroiden siivet viistäis kevein hipaisuin
Maailmassa ilman sua
Jos mä kuvittelen maailman ilman sua
Se on aina ihan yhtä hankalaa
Mä näen aina miehen saman
Pihaa talveen valmistavan
Joka elää kovin vähän kerrallaan
Maailma ilman sua ois pitkä lokakuu
Syksyn himmentämä taivas yllä sänkipeltojen
Joiden ulapoita harmaahaikaroiden siivet viistäis kevein hipaisuin
Maailmassa ilman sua
Ja tuulisin öin talon portailla istuis muuan näkymätön mies
Muuan vaaraton aamu, kirjanoppinut kyllä
Joka puhuis kuutta kieltä
Puhumatta oikeastaan sanaakaan elämästä
Maailma ilman sua ois pitkä lokakuu
Syksyn himmentämä taivas yllä sänkipeltojen
Joiden ulapoita harmaahaikaroiden siivet viistäis kevein hipaisuin
Maailmassa ilman sua