Syysmyrkkylilja

Autereen hetkenä tehtaiden lomassa
Istumme katsoen varjojen tansseja
Samoja satuja kaikille kerrotaan
Jotta ei yksikään loukkaisi jalkojaan
Kätesi haluaa koskettaa kaikkea
Selvittää itsensä, hallita kaaosta
Tähti, vain yksi, se kajastaa korkeella
Sinnekin kerran on päästävä
Ne jotka elävät ikuisesti ja ne jotka syntyvät uudestaan
Ne jotka syntyvät ikuiseksi ja ne jotka elävät hetken vaan
Samettipinnalla timanttineuloina
Kiiltävät koneet ne samoaa taivaita
Päivä on viimeinen, hetki on myöhäinen
Kultainen ilta kuin vanhassa kuvassa
Istumme nurmella, pensaiden kukkia
Leijailee tuulessa hentona lumena
Pian on hämärää, maailma hiillosta
Hävitys puhaltaa muistomme tiehensä
Piirretyt elämänpiirimme rajat
On vahvoilla väreillä mielemme kehikkoon
Ilta on hellä ja totuus on raskasta
Pian on mentävä kauaksi niin
Kasvojen välillä avaruus kaareutuu
Aika on harha tai erehdys, oikku
Halua, tarvitse, pyydä tai vaadi
Vain parhaansa tehdä voi jokainen