Silmien Takana

Virtaa joki yli nukahtaneen maan
virtaa laulaa jäätynyttälauluaan
ja kaislat huojuu talven aurinkoon
sielut täälläeläneitten huokaa kuutamoon
Tunnen tien se on kuin tuttu unista
jota kulkee eikäsitätietäkukaan tunnista
raivo ääneen kahlittuna tilaisuutta odottaa
pakahtunut kello muinoin murtunut
Silmien takana
oon kaukana kuin kaukaisin satama
silmien takana
oon kaukana kuin pilvien takana
silmien takana
oon kaukana kuin kaukaisin satama
silmien takana
oon kaukana kuin kuu
Ei mitään ikävämpäänäillärantatörmillä
kuin yksinäiset väittelyni kanssa hulluuden
ja vuodet melun kiihkon, kurjuuden
ihmisten hahmot puusta leikatut
Mistäkaikki sanat tulevat?
hetkestähetkeen niin kuin lähde loputon
kaikki palaa alkuunsa ja selitykset jää
käärme kohmeen kangistama jäytäähäntäänsä
Katkeaa minuus kuiva oksa lehdetön
näkee unta elämästään kävelee ja kävelee
kellot uinuu iltaan ranta haipuu puusta pakenee
vapauden lintu tunteeton