Saatana

Kun myrskytuuli soittaa kalliolla luista kannelta
Teräksestä sinut taon raudasta sinut uneksin
Päivät on työtä
Ja niin myös yöt
Painia kanssa enkelten
Jotka tulevat pimeästä kutsumatta nauraen
Koetan käydä puiden rytmiin hengittää rytmissä eläimen
Koetan avaruuden rytmiin sovittaa kuolevaisuuden
Mutta aamut odottavat
Illat viilaavat hampaitaan
Ihmisen kosketus pakenee
Oma veri kääntyy vastaan
Tekisipä mieleni surffata tähteinvälissä luomisen aaltoa pitkää kilvan Saatanaa
vastaan
Erämaassa minä painin ja sinulle häviän
Tulen aina painimaan ja aina häviämään
Minä näen ilmassa kasvot
Kuulen tuulessa puhettaa
Tunnen osani ulkoa
Enkä tiedä mistä luopua
Tekisipä mieleni surffata tähteinvälissä luomisen aaltoa pitkää kilvan Saatanaa
vastaan