Punainen nro. 6

Verse I
Ei et lukenut väärin niitävähäisiäsanoja
jotka laitoin valkovatsallesi, kuiskin maahisen korvaasi
Ei et nähnyt väärin niitäkehystettyjäkuvia,
jotka piirsin sinisilmillesi, ahdoin enkelin suuhusi
Olisit väkeväkuin kesäja kuohuva koski,
olisit väkeväkun lehti joka putoaa
Ja alla takiaisten, sananjalkain, saniaisten,
laulu etsii tietävapauteen
Se kieli ensimmäinen, mielen äiti äärimmäinen,
laulu tahtoo viedävapauteen
Verse II
Olin niin palasina, niin rikki kuin voi olla
kun kaaduin vierellesi, vaadin maata maattavaa
Olin niin vaativainen, kuin vain pienimpänävoi olla,
kun imin verta verestäsi, varrestasi elämää
Olisit väsynyt kuin syksy hedelmistäraskas,
olisit väsynyt kuin kevätpuro juoksustaan