Näkyvän Valon Olennot

Lintuina liidettiin aikamme taivasta päin
Kaartui se korkeena, päivät niin pitkinä näin
Kaikki puhui meille kieltä ajatonten
Tuulet keikkui oksistoissa lempeimmillään
Maailma, se paikka oli vasta syntymäisillään
Ja kun sen ihmeen muistan
On mieli rauhaton
Sydän levoton
Ja niin kuin taulu raamiton/
Laulu soinniton
Muuttui se maailma, raskaaksi mielemme sai
Lankesi varjoja, matkamme keskeytyi kai
Kaikki puhui yhteen ääneen vierain kielin
Tuulet riehui vieden lehdet mukanansa
Maailma, se paikka oli melkein loppumaisillaan