Lihan Syvyyksiin

Pelko tanssii hymyn laidalla
iho luiden kaunistuksena
valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi
valo pyhin sotajoukoin
hiipii ihmeen ääriviivaa
avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi
toinen tahtoo jatkuvuutta
toinen hetken kestävän
toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu
toinen kasvaa hellyydestä
toinen käärmevyyhden alla
hiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa
Tässäkuoro laulaa ajasta
kun pyhäämaata vallattiin
tässäkuoro laulaa:
Ei se ennen ollut näin
oltiin vain ihmisiä
elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen
elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen
elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen
elävältähaudattuina
syvyyksiin, ankeuteen
Hiki hioo kasvoluita
hampaat välkyy, huuto raikaa
vettyneilläohimoilla kaaret sädekehien
minätunnen pienuuteni
kannustavan julmuuteen
kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden
Tässäkuoro laulaa ajasta
kun pyhäämaata hävittiin
tässäkuoro laulaa
ajasta
Pian loppu julma
kuten täälläsopii olettaa
nousee, voittaa jumaluuden, jota kokeiltiin
joka tahtoo rakkautta
mieli täynnäpelkkäävihaa
herääludelavitsalta
nyrkki kauhoo kylmäälihaa
Ei se ennen ollut näin
oltiin vain ihmisiä
elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen
elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen
elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen
elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen
elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen
elävältähaudattuina
syvyyksiin, ankeuteen