Lepattajat

Mies on vieras itselleen, sydän hohkaa pelkoa
satua, tarinaa, sitäon pakko toteuttaa
kodittoman valloittajan sankaruutta tavoitella
loimun lailla riehuin elämänsätodistaa
Kuin piirteet herkän käden kerran siveltimin piirtämät
katoais liekkiin nauravaan!
Uninaisen poski hehkuu suuren tulen heijastumaa
sielläsielun silmukassa palaa henki levoton
en tiennyt käden kuolevaisen voivan pyhääkoskettaa
en tiennyt mikävoima!
Minulla ei ilman sitä
minulla ei ole mitään (x2)
Tule aamu, tule ehtoo, lepattajat lepattavat
syliahjon kipunoihin unohtavat hornannielun
ettäedes kerran, hetken verran tietäis olevansa
samaa juurta voiman
Minulla ei ilman sitä
minulla ei ole mitään (x2)
Kun katsoo suuren tyhjyyden ilkkuvaan ilvehahmoon
ponnistaa tahtonsa ja repii viimein reiän varjoihin
hämärilläteillätyttö, tähtisilmä, kultakutri
taivaallisen puhemiehen tarjoama mielitietty
Minulla ei ole mitään!