Kultaiset Portaat

Ne oli meitä varten tehty aivan varmasti
Ne portaat tyhjyyteen, joita ahnaasti kapusimme
Pääsimme korkeuksiin sanoin lausumattomiin
Katsoimme kuiluihin, joita kuolevaiset ei näe
Patsaat matkaa kylmää tietä
Auringonlaskun kunniaan
Liput heidän käsissään
On kangistuneet tuuleen
Moni vaunu kultainen
Kuollut kuljettajanaan
Mataa viime säteen
Jähmettämään maisemaan
Paholainen hymyilee, hänkin rakastaa kaltaistaaan
Ajan ruhtinas voitelee suureen mielisuosioon
Ei kello pysähdy vaikka kantajan aika jättää
Ei hymy hyydy, se kasvoille halvaantunut on