Konx om pax

Vielä äsken luulin
Ihminen on jalo
Riittävän kun turvan
Ympärilleen saa
Vaan se huutaa sotaa
Äärimmäistä julmuutta
Eikä luomakuntaan tuo
Aavistusta rauhasta
Rämmin järjen soilla
Jättömailla viisauden
Jospa kerran sokeuteni
Tunnistamaan opin
Se suojelua vailla
Ojentaisi sydämeni
Jokaiselle, joka
Sydänverta janoaa
Korkeissa lasitaloissaan
Vallasherrat nyökkien pohtii
Välttämättömyyttä joka
Kaunista kättä ohjaa hyvään
Me juoksemme pakoon täältä
Rakkaani hetkeksi katsomaan jää
Nyt suolapatsaana aavikon laidalla
Hahmonsa hauras savuaa
Haluan vain kirjoittaa
Kasvaa rakkaan rinnalla
Tehdä työni hyvin
Virheistäni oppia
Nyt lasken päiviä
Ja mittaan öitä sillä
Kuinka opin ymmärtämään
Vihan sävyjä
Kaikki hyvin, lapset
Isä lähtee sotaan
Palvelemaan konetta
Joka kaiken tieltään niittää
Valta vallan kaataa
Heikot toistaan syö
Hännystelijöiden heimo
Kunniaansa kohoaa
Iltapäivä, pitelemme
Toisiamme käsistä
Mitään sanomatta
Sanat palaneet on loppuun
Taivaan korkeudessa
Liitelevät naakat mustina
Raunioista löytävät
Ne meidän tuhkamme
Korkeissa lasitaloissaan
Vallasherrat nyökkien pohtii
Välttämättömyyttä joka
Kaunista kättä ohjaa hyvään
Me juoksemme pakoon täältä
Rakkaani hetkeksi katsomaan jää
Nyt suolapatsaana aavikon laidalla
Hahmonsa hauras savuaa
Korkeissa lasitaloissaan
Vallasherrat nyökkien pohtii
Välttämättömyyttä joka
Kaunista kättä ohjaa hyvään
Me juoksemme pakoon täältä
Rakkaani hetkeksi katsomaan jää
Nyt suolapatsaana aavikon laidalla
Hahmonsa hauras savuaa