Kauneuden pitkä varjo

Kylmä on jo niin, päivät hupenee
viihtyvät tummat linnut pihan perällä
minä niille vien, minä niille vien
vettä mustaan betoniseen astiaan
sielussa syksy ja mieleni tumma,
kun pihassa odotan lintujen kanssa,
et aukeais taivas ja astuisit alas
ja palaisit säteenä auringon
Kerto:
Pitkä on niin varjo katoavan
kauneuden, joka syövyttää
tuntea voi ani harvat sen niin
kuinka se musertaa sydämen
Kovin pitkä on, kovin pitkä niin
elämä niille, jotka vartoo, odottaa
kaiho huume on, aivan mahdoton
mielestään pois on sitä karistaa
elämä kovasti pitkä on meille
odottajille ja kaipaajille
ei Aurinko Maata enää kierrä
ei tähdet soita ikiratojaan
Kerto
Siivin luokses lentäisin vaik' myrskyn läpi raivoavan,
erämaatkin ylittäisin, uisin yli merien,
jos vain sanan kutsun kuulisin, viestin saisin, vihjauksen
saisin antaa lupauksen, joka kaiken kestää
Kerto