Iliman Pielet

sanojen tehtävävälillämme
on piirtäävaikean maaston karttaa
voidella hetkien kruunupäät
lähettääroistot hirteen
sanojen varjot, pitkät ja väärät
ulottuu aikojen juurakoihin
niiden labyrinteissähirviöt
heristääraskaita niskojaan
ja itse olemme ilmaa
jälkiähaamujen välillä
siltoja varjojen kulkea
yli lyijymerien
ja itse olemme kipinöitä
virvatulten nuotiolla
täynnäpieniähuokauksia
neulankärjillätanssien
iliman pielet, tulen loimot
veden pärskyt, laavat maan
alkuaineet, tekopaineet
aavat maineen, laineet, vaivat
aivan uudet merkit saivat
laulaen kun uuteen uneen
lähti unen sotilaat
kauhistuen toisiaan
sanojen kantama välillämme
on miinoittama harhojen
ovet johtaa toisiin oviin
peilit siintääpeilejä
ja mitäitse olemme
ja tahdomme ja luulemme
on varjo kaiken opetellun
muistetun ja unohdetun
ja mitäitse olemme
on mitattuna sekunneissa
hulluutemme harjalla
hiekkakumpu tasainen