Hiljaisuuteen

Kun yöon musta, mustat puut ja myrsky pauhaa täällä
sen sydämestään unohtaa, et meidän järvein päällä
myös asuu henki jumalan ja iäisyyden verho
on aina auki sielulle ken osaa löytääsen
Teit korpein synkkäin kumu käy ja pellot kantaa kato
ei muista sydän ihmisen, mis aarre oottaakaan
kun henki tulee lihaksi ja astuu päälle maan
tuo valo silmän autuus on sen etsijälle vaan