Eksopaleoklimatologi

Tuuli jostain kaukaa
Alkaa tasangoilla taas
Vaeltaa liikuttaen
Kuumaa hiekkaa mukanaan
Tuuli jostain kaukaa
Alkaa tasangoilla taas
Vaeltaa liikuttaen
Kuumaa hiekkaa mukanaan
Alla vieraiden taivaiden
Alussa parvi lintujen
Kohoaa liekehtivin siivin
Kukaan ei niitä katsele
Arvele sävyjä piikivisulkien
Mittaa varjoja metaanijärvien
Sitten kun olen poissa
Vielä kannan mukanani sinulta saatua huivia
Vielä kannan mukanani monta vanhaa haavaa
Tietoa siitä, etten mitään vieläkään tiedä
Liikkeistä mielen ja hiekan ja tuulen
Ja aineen sydämen
Virta maan makaa kohti napaseutuja
Odotettavissa jäätä, pyörremyrskyjä
Vuosituhansia vanha lasikaupunki
Murenee ja hautaa alleen tekijänsä muistonkin
Rodun joka kauan sitten jätti kotinsa
Kohdatakseen kasvotuksen kuilun keskellä
Linnunradan ytimessä raivoavan jumalan
Jonka nimi tähtijonoin kirjoitettu on
En muista menneisyyttä
En kaipaa tulevaa
Janoan tätä hetkeä
Sen hehkua kauheaa
Kissa nimeltään Schrödinger
Elossa tavallaan, tavallaan ei
Tallenne viimeinen tämä ehkä
Pian aika on laatikko avata
Maailmat loppuvat aina niin
Varkain ja huomaamattomasti
Päättyvät aika ja avaruus
Vielä kannan mukanani sinulta saatua huivia
Vielä kannan mukanani monta vanhaa haavaa
Tietoa siitä etten mitään vieläkään tiedä
Liikkeistä mielen ja hiekan ja tuulen
Ja aineen sydämen
Oi suuri pyörre, kuilu aikakausien
Olet ajan syöjä, luoja ainevuoksien
Olet uhri, veitsi janoinen
Ja kiihko supernovan
Metaversumien laulu
Yllä sielun ikuisen