Ei Koskaan

rakkaus kovettuu ennen pitkää
joukoksi tyhjiäsanoja
rakkaus haalenee iltapäivään
tulee täyteen pieniäreikiä
rakkaus kävelee kaupan takaa
täydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneitten kynnysten
minäkatson syvään kuiluun
toiveiden jakojäännöksiin
nahkoihin muistojen hallin seinällä
joskus muistan tietäväni
ettäelämään keksitty on tuhat lääkettä
ei koskaan, ei koskaan
ei milloinkaan koskaan
ei saa — mitään tekemättömäksi saa
maiden ylläleijuu sumu
mustahaukka lentääsisälläsen
valo iskee pilareina
penkereisiin tuhannen värisiin
kaukaisuuden kainalossa
yksinäinen vuori kohoaa
sen rinteillämatkalainen
jäähetkeksi lepäämään
minäkatson vuoren seinään
toiveiden toiseen potenssiin
eläimiin vuoripuron äärellä
ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan