Arkangeli

Siinäunessa valvoin
ja minulla oli hopeinen haarniska
seisoin varjona vuorella,
auringon kirkkaus otsallani ja maa
oli uusi ja valmis.
Siinäunessa lensin
haukkana lumisten vuorien ylitse
sydän tulvillaan kipua
jota juuri hylätty tuntee ja maa
oli vanha ja hauras.
Kivihuoneen lattialla
istuu nuori Alexandra
keinuu hiljaa ees ja taas,
suojaa käsin lintuaan.
Minäsanoin heille:
«tulkaa myöhemmin jos ollenkaan».
Minäsanoin heille
mitäkohta tulee olemaan.
Siinäunessa itkin,
poltin maahan kaupungin
kuten minun käskettin,
kuten mittani määrääja maa
oli uusi ja valmis.
Siinäunessa heräsin
näin Luojani kasvoista kasvoihin.
Enkälaulanut enää,
en enäänostanut ääntäni ja maa
oli vanha ja hauras.
Suruhuoneen seinustalla
pölyttyvät kuvat nukkuu,
katsoo hiljaa uniaan,
muistamatta rakkaitaan
Hän herääpäivemmällä,
sukii käsin hiuksiaan.
hän herääpäivemmällä,
unohtamaan haamujaan.