Alkemisti

«Intellectus corpus meum
Reliquit et eo pro
Ardens furor Saturnum cum
Custodet exitum tuum»
I — Solve & Coagula
Tyhjin kaikista on loukko
Jossa luulee tietävänsä
Kaiken minkä tarvitseekin
Enemmän kuin riittävästi
Silti ovelasti mieli
Väittää rohdon löytäneensä
Joka vaivaan piirin maan
Ja avaruuden houreisiin
Mitä ennen lauloi lapset
Sukupolvi sitten siinneet
Nyt se nähdään ikuisena
Perustana totuuden
Ei se joogaa oo oikeaa
Ellei sielusi järkyty
Ei se tiedettä, fysiikkaa
Ellei mielesi yli läiky
Unitemppelissä valvoo
Rakentajain perilliset
Piirtää taikaympyröitä
Hiekkaan verenväriseen
Unitemppelissä jonka
Sarkofagi sinut nielee
Soittaa korvillesi
Lopullisen sävelen
Ei se kabbalaa oo oikeaa
Ellei polkusi reitti muutu
Ei se noituutta oo, magiaa
Ellei silmäsi kirkastu
II — Exit Ratio
Järki jättää maisen kehon!
«Paskalatinaa», hän sanoo
Siemaa viinisuullisen
Hämärässä tavernan
Mua mittaa mulkosilmillään
«Minkäs teet ei verkkotieto
Korvaa aitoo sivistystä",
Mutisen ja nostan pöytään
Kauppatavaran
Se keitetty on piispan kieli
Harmattanin aikaan saatu
Käärittynä silkkiliinaan
Jossa paavin kusta on
«Se nähdään, tulet mukanani
Kultaa tääl' ei vaihda kukaan
Huijareita ymmärrän
Kun löydän, tapan sellaisen»