Ainomieli '97

Ei vallankumouksesi hedelmät
pitele käsistäsi enäätiukasti
esineet liikkuu, kun ei katsele
nauruun vääntyy manan suu
alhaalla holvissa henget istuvat
kuunnellen viestejäniin syvältäja kaukaa
vieläsaatan sinuun katsoa
kahden maailman rajalla, missäjoki seisoo
Äläsano ei
äläpuhu, älämene
vielähengitäja viimeiseen asti
pidäsanasi, pidäkivi, jota kannat
mene huoneeseen, jossa hän lepää
kukkien, äläsulje silmiäsi pimeyteen
sanokaa minun puhuneen
Minälaulan tähän kauneuden
suhteeksi tyhjyyksien välille
minätaivuttelen kädet rinnallesi
planeettojen alla liikkuu yö
leikkaan hiuksesi ja kyntesi
valvon yöni suojellen oveasi heiltä
ilmeet taiteltuina samettiin
uivat aikakaudet mutaiseen virtaan
Äläsano ei…