Kadut ei tiedä

Kadut puhuu
Mutta kadut ei tiedä
Kadut puhuu
Mutta kadut ei tiedä
Koti kutsuu
Ne on ne kadut siellä vielä
Kadut puhuu
Kadut ei tiä
Kadut katsoo, muttei puutu
Joskus tuntuu, ne tahtoo nähdä miten juutut
Joskus katukiveyskin on liian korkee
Lähikauppa eri galaksia, suunnille sokee
Tähdet planktonina mustaan mereen
Lähde kuitenkin nousee, ensikuu osuu eteen
Jos pitävästi asiansa päättää osais
Muka kätevä ku bluetooth silti joka kerta säätää jotain
Viikonloput elää todeks elegiaa
Uppoo hitaasti, mieti Jakartaa, Venetsia
Paras uskoo, profileis poseraan suht kovaa
Totuus iskee feissiin, tökkään aivoo nenärustolla
Kova koulu, ne on kovii kokoajan
Kovin hajalla, osa kohta koko ajan
Mihin mennessä tekoäly piti hoitaa
Nää gangstat ei kuole enää, n digitoidaan
Kadut puhuu
Mutta kadut ei tiedä
Kadut puhuu
Mutta kadut ei tidä
Koti kutsuu
Ne on ne kadut siellä vielä
Kadut puhuu
Kadut ei tiä
Ineen sieltä missei äsken ollut ovea
Morpheus, anna molemmat, otan todesta
Niukka optio, näkee kaiken panoptikon
Tuodaan poika kotiin, adoptio
Saagat saatavana saman saatamana
Sote maailmasta lipee mutta muoto Barbapapa
Mittakaava murheelle tulos odotus tunteelle
Täällä kärsimys on gourmeemme, je
Siel on luontoni avara kato
Meillä kaiken huipulla on tää tavaratalo
Jos on aina musta perjantai
Ryskin turvaportin läpi rodeohärkä vielä kerran kai
Kadut puhuu
Kadut ei
Kadut ei
Finaali vai eka jakso vasta, riippuu katsojasta
Kadut ei kadu, kadut tuottaa
Katuruokaa, katumuotii
Katu huokaa, katu kuiskii
Katukiveen kuluu kankun kuva kadun muistiin
Kädet ei riitä silmien, korvien ja suun eteen
Pikkulunnut laulaa, sh, kotkat kuuntelee
Tavotetila letargia
Heti kiellon päälle kieli kiinni metallissa
Ja jos ei uskalla yhtään rikkoo sääntöjä ja sekoilla
Ei voi tietää onks nii sekopää et on nerokas
Se ei mene monen kaaliin
Jos elämä on peli sitä pelataan moneen maaliin
Selitys ei pelity, kadut alkaa näyttämään
Kotoo haetaan vasta ku su haju levii käytävään
Kadut puhuu
Mutta kadut ei tiedä
Kadut puhuu
Kadut ei tiä